sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Ensin muotovalioituminen 11/2017

Ensi sai kolmannen sertinsä Tampereen KV-näyttelyssä marraskuussa. Ensi oli tuolloin jo kohtuullisen hyvässä turkissa, mutta sen jätin kertomatta tuomarille :D Ei se määrä vaan se laatu vai miten se meni..?

Tuomari/Domare: Pekka Teini
Avoin luokka ERI  / Öppen klass UTM
Paras narttu 2 / Bästa tik 2
Serti / Cert
vara-CACIB

Keskikokoinen narttu, kaunis pää, hyvä sukupuolileima, kauniit kulmaukset edessä ja takana, turkki ei parhaimmillaan, mutta laatu kunnossa tänään, hyvä askelpituus.

Ensi vaan ei ole se pörhein ruotsinlapinkoira.

På svenska:

Medelstor tik, vackert huvud, bra könsprägel, vackra vinklar fram och bak, ej i bästa päls, men kvaliteten i skick idag, bra steglängd.

(Käännöksestä kiitos Lindalle jälleen kerran :D)

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Treenipäivitystä maaliskuulta

Torstain tottikset


Pitkän tauon jälkeen sain aikaiseksi tyttöjen kanssa treenata. Torstaina oli tottistreenit, jossa Vimma muisti todella nopeasti seuraamisen. Sivulle istuminen on vielä hyvin vapaamuotoinen, mutta paikkamakuu on alkanut ihan hyvin. Onnistuin myös kehumaan Vimmaa silloin, kun se ei räksyttänyt, joten se alkoi hoksata, että räksyttämistä mie en halua. Kieltäminen on oikeastaan aika turhaa, kun ei se koira näytä ymmärtävän mistä kielletään.

Ensin kanssa myös saatiin räksytystä hillittyä. Ensin paikkamakuu onnistui ok. Lopuksi otin vielä molemmat koirat samaan aikaan seuraamaan. Vimman hihna vedettiin Ensin valjaiden kautta ja molemmat tulivat osan ajasta ihan nätisti sivulla seuraten, mitä en olisi kyllä uskonut :D


Sunnuntaina treenien jälkeen jäätiin australianpaimenkoirien Ticon ja Rekon kanssa riehumaan metsään.

Vimman lauantain rauniotreenit


Sää oli aurinkoinen ja selkeä, tuuli kierti raunioita totuttuun tapaan. Vimmalle tehtiin makkararinkiä ja ihmisille haukkuminen tuli ihan luontevasti. Välillä olisi vähän linnunraato raunioiden reunalla kiinnostanut, mutta muuten Vimmalla tuntui pysyvän ajatus hyvin kasassa. Itsekin mielestäni ajoitin käskyn "Missä mimmi?" ja kehut oikein, eli kivasti meni!

Ensille käytän muuten komentona "Missä jätkä?" Jostain syystä naisten jätkitteleminen ei aiheuta samanlaista hihittelyä kuin miesten mimmitteleminen. Eipä ne koirat noista sanoista mitään ymmärrä, joten olisihan käskyksi voinut ottaa vaikka "Etsi alien" :D



Ensin sunnuntain rauniotreenit


Käytiin poikkeuksellisesti treenaamassa sunnuntain aamupäiväryhmässä. Sää oli aurinkoinen nollakeli ja tuuli pyöritti jatkuvasti sieltä täältä. Ensille laitettiin yksi maalimies piiloon onkaloston keskelle, jotta se joutuisi harjoittelemaan tarkennusta ja erilaisilla alustoilla liikkumista. Ensi on arka liikkumaan oudoilla alustoilla sekä menemään tunneleihin tai ahtaisiin paikkoihin. Paikkamakuu ennen hakua onnistui yllättävän hyvin, aluksi Ensi yritti livistää, mutta toisella kertaa se pomppasi kerran istumaan, mutta meni paikallaan takaisin maahan käskystä. Ensi taisi olla paikoillaan n. 2 minuuttia, en katsonut kelloa. Siinä kohtaa kun sain Ensille treenivaljaat päälle, otin sen sivulle istumaan, niin räksytys loppui heti kun se otti hajun maalimiehestä alueen reunalla. Päästin Ensin matkaan ja se alkoi heti pyörimään tietyn onkalon ympärillä. Ensi ns. "kiroilee" kun sillä on vahva haju, mutta se ei saa tarkennettua. Kiersimme kaikessa rauhassa rauniota ympäri ja Ensi kävi itsenäisestikin tsekkaamassa muutamat kolot. Välillä se kiersi kauempaa hakemassa hajua, mutta joka kerta se johti samaan paikkaan. Ohjasin Ensin onkaloon sisälle ja lähdin itse konttaamaan perään, koska muuten se ei suostunut menemään. Konttasimme onkalon läpi ilman tulosta. Maalimieheltä tuli viesti, että tulkaapa takaisin. Tällä kertaa menin edeltä, koska Ensin mielestä sinne ei enää kannattanut mennä. Koira seurasi kuitenkin kiltisti perässä ja kas kummaa, siitähän me oltiin porhallettu pimeässä ihan maalimiehen vierestä ohi! Ensi aloitti ilmaisuhaukun, sai iloisesti kehuen herkkupalkan ja hyvillä mielin saatiin lopetettua treeni onnistuneeseen suoritukseen.

Harjoitus meni oikeastaan niinkuin olin kuvitellutkin: Ensi turhautuneena haukkua rättyyttää, kun ei keksi mistä haju tulee tai ei uskalla lähteä sen perään. Sain sen kuitenkin rohkaistua kanssani ahtaisiin onkaloihin ja lopulta maalimies löytyi. Ensi on mun mielestä ajan kanssa petrannut tarkentamista, mutta ahtaisiin ja omituisiin paikkoihin se ei halua mennä. Vaikka siitä ei rauniokoiraa tulekaan, niin mun mielestä on ihan hyvä harjoitella erilaisiakin paikkoja, koska voihan maastossa tai taajamissa tulla vastaavanlaisia juttuja vastaan joka tapauksessa. Porukassa vielä pohdimme Ensin haukkumista: Onko varmaa, milloin tiedän, että se on maalimiehellä, eikä turhaan räksytä? Huomaan itse ainakin eron maalimieshaukussa sekä "olen hajulla"-räksyttämisessä ja muutama muukin sanoi, että ero on ihan selkeä. Tietysti ideaali olisi, että Ensi ei turhia haussa haukkuisi, mutta ainakin tähän asti homma on toiminut näin ihan hyvin. Mun mielestä tää harjoitus oli oikein onnistunut ja hyödyllinen: uskon, että tästä opittiin paljon uutta ja pikkuhiljaa Ensillekin alkaisi valjeta, että oudoissa onkaloissa voi olla kivoja maalimiehiä piilossa, joilta saa herkkuja ja kehuja :D

torstai 22. helmikuuta 2018

Koirahiihto Kouvolassa

... Ei ollutkaan niin yksinkertaista.

Löysin Lipas-sivustolta tiedon, että Kouvolassa olisi kolme koirahiihtolatua. Kouvolan omilla nettisivuilla ei ollut mitään mainintaa asiasta. Pienen Kouvola-kierroksen, puhelinsoiton, lasketteluvälinevuokraamon haastattelun sekä tarmokkaan lisägooglettelun perusteella Kouvolassa on kaksi latua, jossa on harjoitusaikoja vetokoirille.

Mielakan ladulla Kymen Vetokoiraseura ry:llä on harjoitusajat maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 20:00-22:00. Parkkipaikka on Mielakan rinnekeskuksen kanssa samassa paikassa ja osoite on Ojaniityntie 3. En tiedä saako tuohon aikaan kuka tahansa muukin koirahiihtelijä mennä ladulle, vai pitäisikö olla seuran jäsen.



Hinkismäen ladulta löytyy yllä näkyvä kyltti, siitä ei ole mitään tietoa, että onko se jonkun seuran vai ihan Kouvolan kaupungin tarjoama mahdollisuus. Eli harjoitusajat Hinkismäen ladulla olisi tiistaisin, torstaisin sekä perjantaisin kello 19:00 alkaen. Hinkismäen latu löytyy Kasarminkadun ja Kasarminmäen tien risteyksestä Kouvolan vanhan hautausmaan jälkeen. Siinä on ilmeisesti jonkinnäköinen parkkipaikka, joka oli nyt ainakin auraamaton. En tiedä, saako huoltorakennuksen edustalle parkkeerata autoa, kieltomerkkiä ei ainakaan ollut.

torstai 12. lokakuuta 2017

Tottista häiriössä

Onneks on blogi, niin voi tänne tulla fiilistelemään koirajuttuja, ettei tarvitse Facebook-kavereita kiusata joka välissä :D Maanantaina käytiin koirien kanssa parin kilsan päässä olevalla treenikentällä ottamassa ihan lyhyet harjoitteet. Samat ois varmasti voinut tehdä ihan omassa kotipihassakin, mutta nyt kerran kun on luvallinen treenikenttä, ni mieluummin pakotan itseni kotoa pois, kun on ihan käsittämättömän vaikea saada kotosalla mitään aikaan :D

Treenikentän vieressä metsikön takana menee vilkas autotie ja huomasi kyllä, että häly vaikutti Ensiin ja sillä oli sen takia vähän vaikeuksia keskittyä. Tää on oikein hyvä, sillä häiriötreeniä etenkin moottoriajoneuvojen läheisyydessä kaivataan. Otin treenatessa hihnan pois ihan laiskuuttani, koska inhoan olla sen kanssa aina ihan solmussa ja vapaana oleminen ja autojen häly on Ensille aika vaikea yhdistelmä. Treeni itsessään meni ok:sti, harjoiteltiin Ensin kanssa ihan vaan liikkeestä pysähtymistä niin, että pylly ei tipahda heti tonttiin, vaan koira jäisi seisomaan vierelle. Se on yllättävän hankalaa, kun oikeastaan aina on treenattu niin, että pysähtyessä koira istuu. Pari kertaa kokeilin myös liikkeestä jättöä, mutta molemmat oltiin ihan kysymysmerkkeinä, kun en ollut itsekään ihan varma, että miten se homma nyt menikään. Hankala ympäristö ja hankalat treenit, niin ei siinä viitsinyt kauaa koiraa kiusata. Otettiin tietysti myös helpompiakin juttuja, kertauksen ja onnistumisien kannalta. Jatkossa voisi ottaa lelun mukaan, niin saataisi lopuksi vielä leikkipalkka.

Vimman kanssa vähän tehtiin seuraamista, mutta on yllättävän hankala tajuta, että viereillä on ihan pikkuinen koira, jolta ei vielä voi mahdottoman paljoa vaatia. Toisaalta taas pitkäkuonolainen oppii hirveän nopeasti asioita ja sillä tuntuu olevan ihan loputon miellyttämisenhalu ja yllättävän paljon kärsivällisyyttä miun kanssa. Muutaman kerran kokeiltiin paikkamakuuta ja kyllähän tuo pieni vaan paikoilleen jää.

Tänään torstaina lähdettiin Ensin kanssa seuran tottistreeneihin ja ajoittaista rätkyttelyä lukuunottamatta meni tosi kivasti. Treenien alkaessa sattui mopojengi pärtsäilemään viereiselle tielle, joten otin Ensin tien viereen kanssani tekemään seuraamista ja paikallaoloa hihnanmitan päässä. Ei paljoa koira jaksanut kiinnostua pärräilevistä mopoista ja ilmeisesti lähestyminen koiran kanssa sai mopojengin lähtemään pois. Kentällä saatiin tehtyä onnistunut liikkeestäjättökin, en tosin tajunnut itekkään että mitä siinä tapahtui, mutta kouluttaja kertoi että nyt meni nappiin. Ensi muuten kestää nykyään jo paljon paremmin kehumista esim. seuraamisen aikana, pitää vaan muistaa hoitaa kehut maltillisella äänensävyllä. Siitä seuraakin sitten sellainen ongelma kuin kehujen ajoittaminen: en viitsisi kehua koiraa silloin kun se piippaa, vuotaa tai suorastaan haukkuu. Silti kuitenkin just silloin ku koira piippaa vieressä, niin käyn kehumaan sitä... Loppua kohden Ensillä alkoi jo kärsivällisyys loppua, kun sen piti istua pitkiä aikoja mun vieressä tekemättä mitään. Se alkoi tarjoamaan makuulle menoa ja seisomista. Ehkä sitä olisi saanut vähän reilummin palkata/kehua silloin kun se nätisti istuu paikoillaan. Huomaan kyllä, että koira osaa ja oppii, mutta ite tekee jatkuvasti ne samat hölmöt virheet.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Unelmia ja arkitottista

SUNNUNTAIN TOTTIKSET:

Vinkit onnistuneeseen arkitottistreeniin (Vimma&Ensi-versio):
- Lähde hirveällä kiireellä treeneihin heti herättyäsi väsyneenä.
- Unohda ottaa kakkapussit ja kotiavaimet mukaan.
- Säällä ei ole niin väliä, mutta sadekeli ja isot vesilammikot treenikentällä pitää mielen virkeänä.
- Syötä koirat just ennen harjoituksia.
- Koska Ensi muutenkin innostuu kovin herkästi, ota sille vielä vinkulelu matkaan, jotta saat sen varmasti irtoamaan kaikista henkseleistään.
- Pidä huoli, että molemmat koirat haukkua räättyyttää kentällä enemmän ja vähemmän läpi harjoitusten.


Vimma ja Ensi treenileirillä syyskuussa.

Oli muuten ihan oikea ratkaisu syöttää koirat ennen lähtöä. Nämä kaksi ovat nälkäisinä nimittäin ihan hirveitä sormiensyöjiä, joten haluan myös itseäni suojella. Namit maistuu molemmille muutenkin, joten pääsee helpommalla olla vaatimatta niiltä "nälkäkuoleman" partaalla ehdotonta keskittymistä.

Vaikka alkuun tuntuikin, että kaikki maailman olosuhteet vastustaa meidän treeneihin osallistumasta, niin molempien kanssa meni ihan superhyvin. Olin siis ensin Vimman kanssa 45min penturyhmässä ja sen jälkeen Ensin kanssa 45min jatkoryhmässä. Teemana oli koirakoiden ohitukset ja paikallaolo. Pentujen kanssa tehtiin tietysti helpompia juttuja ja toisaalta taas aina saa (ja pitääkin) tehdä oman tason mukaan, eli liikoja ei tarvitse koiralta vaatia.

Vimma
Vimman läsnäolo ja kontakti huitelee usein siinä 100% tuntumassa, mikä on ihan älytöntä puolivuotiaalta pennulta. Sen lisäksi se on treeneissä(kin) rauhallinen, joskin käy rätkyttämään jos ei saa mielestään riittävästi huomiota/nameja/tekemistä/jne. Vimmaa saa kehua paljon, se vaan parantaa tekemistään kehujen saattelemana. Suurin hankaluus löytyy taas hihnan toisesta päästä: oon koiran kannalta varmasti mitä epäselkein ihminen, joten mun pitäisi itse olla johdonmukainen käskyissä ja palkkauksessa, mutta se on oikeasti tosi vaikeaa. Seuraaminen alkaa jo sujua ja paikkamakuu/istuminen lähtenyt hyvälle mallille. Vinkulelu ei palkkana kiinnostanut, tosin kotimatkan Vimma vingutti lelua häkissään oikein iloisena.

Ensi
Ensilläkin on yleensä tosi hyvä kontakti, mutta haukkumista se jaksaa harrastaa. Sain toisissa tottistreeneissä vinkin, että jos koira kerran osaa haukkua käskystä, niin opettaa sen käskystä lopettamaan. Jos nyt oikein ymmärsin, eli ei siis kiellä koiraa haukkumasta, vaan ikäänkuin opettaa sille uuden tempun: lopeta haukkuminen :D Tämän päiväisissä treeneissä jokainen koirakko sai siis oman tasonsa mukaan treenailla paikallaoloa. Me tuotiin Ensin kanssa muille vähän lisähaastetta, kun Ensi piti niin kamalaa metakkaa. Oma treeni sen sijaan sujui: kun paikalleen jättäminen sujui niin nätisti, niin kokeilin, että saanko Ensin vaihtamaan asentoa kun seisoin itse kauempana. Makuulta istumaan ja istumisesta makuulleen. Ei tuottanut ongelmaa, Ensi ei edes yrittänyt liikkua eteenpäin, mikä oli kyllä superpositiivista. Välimatkat ja paikallaolot eivät olleet siis mitään pitkiä, tehtiin sen suhteen ihan varman päälle, nyt on tärkeintä onnistuneet suoritukset. Rätkyttäminen ja vinkuminen tosiaan aiheuttaa päänvaivaa, mutta yritän ajoittaa palkkauksen ja vapautuksen vasta sitten, kun koira on hiljaa. Lopuksi palkitsin Ensin vielä leikkimällä vinkulelun kanssa ja pidin sillä vähän taukoa kaikesta pönötyksestä. Ensin mielestä se oli hirveän kivaa, mutta tällä kertaa se aika helposti palautui leikin jälkeen takaisin treenimielentilaan. Yleensä en palkkaa Ensiä lelulla, mutta nyt se ajattelin kokeilla. Ohitukset meni Ensin kanssa ihan kivasti, sitten jos sama vielä onnistuisi lenkeilläkin!

Treenien jälkeen on hyvä ottaa vähän lepiä.

TORSTAIN TOTTIKSET

Torstaiset tottistreenit ei Ensin kanssa sujuneet yhtä hienosti, sillä harjoiteltiin ihan uutta juttua: liikkeestä jättöä. Se oli kyllä sellaista sekametelisoppaa, mutta ehkä mulle päähän jäi joku ajatus siitä, mikä homman idea ylipäätään on ja miten sitä kannattaisi koiran kanssa lähteä opettelemaan. Vaikka kaikki ei treeneissä sujukaan, niin niistä oppii kaikista eniten. Toisaalta on myös kiva että on sellaisia harjoituskertoja kun homma sujuu, silloin tietää mitkä asiat on jo opittu! Vimman kanssa taas opittiin torstaina, että sitä ei seuraamisessa tarvitse enää niin paljon namilla imuttaa, kun se on jo hoksannut, mitä siltä seuraamisessa halutaan.


TOTTISTELUSTA UNELMIIN

Ensi

Minä haluan Ensistä pelastuskoiran. Ensin ajatus tulevaisuudesta lienee se, että pitäisi saada nukuttua hyvät torkut. Vaikka nyt ollaan pikkuhiljaa edetty yhdessä isossa kompastuskivessä, eli paikkamakuussa, niin toisaalta kuvioihin on tullut myös valtava loikka taaksepäin: tulevan vuoden alusta VIRTAan osallistuvilta koirilta vaaditaan kahden lajin taitamista, eli meidän kohdalla se tarkoittaa, että jäljen peruskoe tulee myös kyetä suorittamaan. Vaikka ollaankin Ensin kanssa tehty jälkeä satunnaisesti, meidän täytysi ihan tosissaan alkaa treenata sitä. Ajan puutteen vuoksi oon päättänyt pistää tottikset ja jäljen etusijalle ja pitää hakuhommista vähän taukoa. Hakukokeisiin mennään, kunhan paikkamakuu varmasti onnistuu. Vaikka tein päätöksen jo aikaa sitten, niin jäljelle ei olla ehditty sen jälkeen vielä kertaakaan. Kun treenaillaan itsekseen tottista, niin Ensille on tosi helppo opettaa kaikkia hauskoja temppuja, mm. oikealle istumista, oikealla seuraamista, ns. saksalainen käännös... Ajattelinkin, että pitäisikö opetella sen kanssa ihan rally-toko-liikkeitä, sais vähän vaihtelevuutta treenaamiseen ja vois yhdistää sitä paikkamakuuta vähän joka väliin :D Näyttelyissä ois kans kiva vähän yrittää käydä, varsinkin jos sais penskalle vielä kolmannen sertin ja sitä myötä muotovalion tittelin. Ensin kanssa oon myös vakavasti harkinnut toista pentuetta, mutta en ole vielä yhtään varma, että tuleeko se toteutumaan.

Vimma
Vimman kanssa käytiinkin jo peltojälkeen tutustumassa ja pennusta huomasi, että sen mielestä se on oikein mielenkiintoista puuhaa. Olemme myös rauniotreeneissä käyneet vähän makkararinkiin tutustumassa, mutta ajattelin hakua alkaa miettimään sitten, kun saadaan jälkihommat mallilleen etenemään. Tässä kohtaa tosin on vielä ihan mahdotonta mennä sanomaan, mikä tulee olemaan mun ja Vimman yhteinen harrastus, jos vaikka ilmeneekin, että sillä ei ole mitään mielenkiintoa jälkeä tai hakua kohtaan. Mun mielestä on ihan turhaa pakottaa koiraa epäkiinnostavalle jäljelle, jos se vaikka sattuisikin rakastamaan agilityradoilla juoksemista. Mutta jos nyt näillä raiteilla edetään, niin kyllähän tuo PK-puolen peltojälki vois olla mielenkiintoista treenattavaa. Tosin jos PK-puolella haluaa osallistua kisoihin/kokeisiin, niin pitää myös tuo BH-koe suorittaa, mutta tässä kohtaa kaikki tuo tuntuu vielä kovin kaukaiselta. Ajatuksena mulla on kuitenkin pitää järjestys niin, että tottiksia treenaillaan kun ehditään, peltojäljellä aloitetaan ja vasta myöhemmin siirrytään metsään ja hakua ajatellaan joskus tulevaisuudessa. En oikein osaa perustella, miksi haluan tehdä asiat näin, mutta mulla vaan on semmoinen fiilis että näin vois olla aika jees. Jos Vimma on eri mieltä ja siitä on ainesta vaikka toko-mestariksi, niin sittenhän me voidaan vaihtaa suunnitelmia :D Nää nyt on vaan tämmöisiä pohdintoja, kymmenen vuoden päästä sitten näkee, että mitä me oikeasti tehtiin.

Lopuksi
Onhan tässä aikamoinen läjä tavoitteita ja unelmia, niin se ei tarkoita, että kaiken pitää myös mennä niin. Kirjoitan vaan vähän näitä ylös, että pysyisi itsellä jonkinlainen punainen lanka koirien kanssa härvätessä ja olisi vähän jotain, mitä tavoitella treenatessa. Koirat kun eivät ymmärrä pokaaleista ja arvostelupöytäkirjoista yhtikäs mitään, niille tärkeää on hauskanpito ja namit. Itselle ihan tärkeintä on just se, että koirilla on mielekästä puuhaamista ja mie saan iltaisin sohvalle kainaloon rauhallisen mustin.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Eka viikko lopuillaan

Pennut ovat tänään kuusi päivää vanhoja ja huomenna niillä onkin jo 1-viikkoissynttärit!

Narttupentu jää siis meidän perheeseen Ensin kaveriksi ja urospentu Marski muuttaa luovutusikäisenä pentueen isän, Urhon kaveriksi.

5. päivä, painot n. 690g ja 650g

Painoa tulee pennuille hirveätä kyytiä ja ruoka maistuu hyvin. Ensikään ei sen yhden päivän jälkeen ole enempää oksennellut. Pennut ovat oppineet "lypsämään" nisää, eli etutassujen kanssa painelevat nisän molemmin puolin, että tulisi maitoa paremmin. Sen lisäksi ne ovat oppineet huutamaan ihan todella lujaa! Kun ne heräävät unilta nälkäisinä, eikä emo olekaan heti ihan vieressä, niin alkaa kamala kiljuminen "RUOKAATÄNNEHETI!!"

6. päivä, painot n. 715g ja 670g

En tiedä onko mahdollista, mutta luonteiden eroavaisuudet olisivat nyt jo tulossa näkyviin. Urospentua on helppo käsitellä ja punnita, se ei ole juuri moksiskaan, mutta narttupentu protestoi kyllä kaikkea muuta kuin syömistä ja nukkumista vastaan. Saa nähä, että minkämoinen itse itsepäisyys meille onkaan tulossa...

Virallisten nimien keksiminen näille on vielä vaiheessa, ei ole vielä oikein tullut mitään hyviä ideoita.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Synnytys

Ensi aloitti petailun ja läähättelyn puoliltapäivin tiistaina 18.04. Kello 22:00 alkoi synnytys, kun "lapsivedet" tulivat. Sikiöpussin pää nesteiden kera roikkui jo pitkään ulkona, mutta reippaista supisteluista huolimatta mitään ei tapahtunut. Supistuksia tuli 4-10 kappaleen sarjoissa, joiden jälkeen oli aina muutamien minuuttien tauko. Päivystävään eläinlääkäriin olimme yhteydessä jo ennen puoltayötä, kun tuntui, että mitään ei tapahtunut vaikka supistukset vaikuttivat reippailta. Sikiöpussi rikkoutui puolen kahden maissa ja eläinlääkäri kehotti tulemaan vastaanotolle. Kahdelta olimme siellä ja todettiin, että synnytysteiden loppupää oli todella ahdas. Ensi sai suonensisäisen nesteytyksen mukana kalsiumia sekä 1mg oksitoniinia lihakseen. Alkoi jo näyttää siltä, että tarvitsisi turvautua sektioon, mutta pentu pääsikin pikkuisen liikkumaan synnytysteissä ulospäin ja eläinlääkärin avustuksella Ensi sai 390 grammaisen uroksen saatettua maailmaan. Uros alkoi heti tomerasti huutaa ja vahvasti pyrkiä emän luo. 360 grammainen narttu syntyi puoli tuntia myöhemmin lähestulkoon omin avuin hyväkuntoisena ja reippaana. Uroksella kesti tovin opetella imemään nisää, mutta pienen treenaamisen jälkeen on molemmille hyvin maistunut ruoka ja Ensillä riittää hyvin maito.


Ensin synnyntyksessä avustanut eläinlääkäri on aivan mahtava, onneksi hän sattui olemaan tuona yönä päivystämässä!

Tässä vielä eläinlääkärin lausunto synnytyksestä:

"Eläinlääkärikäynti koiran synnytysvaikeuden takia. Röntgenistä todettu 2 pentua. Supisteluja ja työntöjä ollut kotona hyvin. Emo virkeän oloinen.

Vastaanotolla sai suonensisäistä nesteytystä, kalsiumia ja oksitoniinia.

Synnytysteiden loppupää todella ahdas. Jouduttiin avustamaan synnytystä. Syntyi ensin reipas urospentu. Toisena terhakka narttupentu. Yhdet jälkeiset tulivat synnytyksen yhteydessä.

Kotona emon ja pentujen voinnin tarkkailu kotona. Jos voinnissa tapahtuu muutos huonompaan, olkaa yhteydessä eläinlääkäriin."


Kotona on mennyt hyvin, Ensillä on valtava ruokahalu ja se jaksaa hyvin syöttää pentuja ja pestä niitä. Muutamaan otteeseen Ensi on oksentanut, mutta muutoin se on terveen oloinen. Loput jälkeiset tulivat keskiviikkoiltana ulos.